Hallan vaurioittaman maissin korjuu

Valtaosa maissilajikkeista ei ehdi Viron ja Suomen ilmastossa kasvamaan täyteen mittaansa, lukuun ottamatta muutamia varhaisia lajikkeita, jotka kylvetään toukokuun alkupuolella.

Viime vuosien kasvuolosuhteet ovat olleet maissille suotuisia, mutta syyskuussa saapuneet kylmyysjaksot ovat vaurioittaneet maissikasveja lähes niiden puoleen pituuteen. Maissin kuiva-ainepitoisuus on korjuun aikana noin 28–32 %. Kaikki korjattavat maissit, joiden kuiva-ainepitoisuus on pienempi, ovat epäkypsiä ja niiden käymisprosessissa syntyy häviöitä mm. ravintoaineiden pääasiassa tärkkelyksen häviötä.

Kuiva-aineen vähimmäispitoisuudeksi katsotaan olevan 28 %, jyviä puristaessa niistä tulee maitomaista nestettä. Mutta mikäli halla on koskenut lähes kaikkia peltoja ja korjuuaika on kypsä. Myöhäiset lajikkeet tarvitsevat lisäkuivausta pelloilla, mutta kuiva-ainepitoisuuden lisääntymisen toivo on säätiedotusten mukaan lähes olematon.

Niittokorkeuden tulisi olla 25 cm, koska nitraattien kertyminen Viron ja Suomen lannoitustason yhteydessä ei aiheuta vaaraa rehulle. Syy: kuivuneissa ja hallan vaurioittamissa lehdissä ei tapahdu fotosynteesiä, mutta juurissa ja varsissa jatkuu elintoiminta.

Silppurin pituus on tavallisesti 1,5–2,5 cm, ja se riippuu kasvien kuiva-ainepitoisuudesta: lyhyempi silppuri sopii maissille, jonka kuiva-ainepitoisuus on suurempi, ja pidempi jopa 3,5 cm korkuiselle kostealle maissille.

Suurella kosteuspitoisuudella maissin korjuu saattaa aiheuttaa käymiseen liittyviä ongelmia, vähenee myös rehun maittavuus ja rehuauma saattaa jäätyä. Useimmissa tapauksissa kasvien vesipitoisuus on ensimmäisten hallojen jälkeen korkea.

Vihantarehun huolellinen varastoiminen, polkeminen ja auman kattaminen ovat hallan vaurioittaman maissin korjuussa yhtä tärkeitä kuin vaurioittamattoman maissin korjuussa. Lähes aina vihantarehua varastoitaessa on kiinnitettävä huomiota silputun maissin levittämiseen 20–25 cm paksuisina kerroksina; säilömisen väliaikoina auma on peitettävä tarvittaessa tilapäisesti muovikalvolla, koska hapettomassa ympäristössä käymisprosessi alkaa heti silppuamisen jälkeen. On myös valvottava, ettei tuuli pääsee tilapäisesti asennetun muovikalvon alle.

Hyvissä olosuhteissa maissin säilömiseen yhteydessä ei tarvitse käyttää kemiallisia eikä biologisia säilöntäaineita.

Jäätyneen ja kuiva-ainepitoisuudeltaan köyhän maissin säilömisen yhteydessä lisäaineiden käyttö on tarpeellinen, koska halla saattaa tuhota osan pellolla olleista hyödyllisistä bakteereista, säilömisen aikana osa säilöntäaineista saattaa huuhtoutua, koska käymisen alkuvaiheessa hiilidioksidin lisäksi syntyy myös orgaanisia happoja ja vettä. Lisäaineen eli säilöntäaineen tulee sisältää myös bentsoehappoa.

Säilöntäaineita käytettäessä on aina varmistettava, että kyseessä on tieteellisesti tutkittu tuote ja noudatettava mukana olevien ohjeiden vaatimuksia.

Hindrek Older

02.10.2019